Almost Easy

Ekat pullat uunista ulos! Tein eilen ensimmäiset akryylikynnet ikinä, ja aikaa siihen touhuun upposi neljä tuntia. Suurin osa ajasta meni viilaamiseen, mihin on pakko olla joku salattu tekniikka mitä ei ole minulla kerrottu. Viilaamisesta tuskastuneena olen yrittänyt tänään etsiä lahdesta kynsiporaa, mutta ilman tulosta. Kynsipora on tällä hetkellä toive numero yksi ja haluaisin sellaisen mieluusti heti.

Kunnianhimoinen tavoitteeni oli tehdä itselleni muoteilla ranskalaiset manikyyrit. Lopputuloksena olivat yksiväriset kynnet tipeillä. Missä meni pieleen?

Pieleen meni ensimmäisenä muotit, jotka eivät siinä sähläyksessä pysyneet menossa mukana. Muotit heiluivat, eikä pysyneet paikoillaan, ja tämähän ei ole mitenkään työtä helpottava elementti. Näin siis nielin ylpeyteni ja laitoin tipit pohjalle. Tippien laitto ei kuitenkaan käynyt niin kuin suunniteltua, ja keskittyessä ilmakuplattomaan saumaan, liimasin tippejä vinoon. Irrottaminen tapahtui viilaamalla (ja ehkä pienellä väkivallalla), ja lopulta sain kaikki tipit osoittamaan suurin piirtein ylöspäin, hurraa!

Seuraavan myönnytyksen tein hieman myöhässä, siinä vaiheessa kun valkoinen kärki ylpeili sormessani. Voisi ajatella että siinä vaiheessa kannattaisi niellä ylpeys, ja tehdä loput sormet samalla tyylillä, mutta vielä mitä. Pikku perfektionistina en ollut tyytyväinen rajaukseen, ja päätin ottaa kärjen pois. Kärki oli vielä pehmeä joten poisto tapahtui hinkkaamalla ja raapimalla. Lopulta massa oli suurimmalta osalta poissa, pieniä jäämiä lukuun ottamatta. Uusien pohjustuksien jälkeen laitoin vaaleanpunaisen massan päälle, ja nyt voin katsella niitä pieniä valkoisia jäämiä akryylin läpi.

Lopulta sain akryylit kynsiin ja kynnet kuiviksi, ei kai mikään voisi enää mennä vikaan? VOISI! Viilaaminen oli, kuten sanottua, hieman tuskaista. Olin levittänyt akryyliä liian leveälle alueelle, joten massaa oli myös iholla. Sain massan pois iholta ja reunat ”siisteiksi”, mutta en osannut ajatella kynnen leveyttä viilatessani. Viilasinkin siis paljon päältä, mutta en kaventanut massaa sivusuunnista. Tästä syystä lopputulos on kyllä tasainen, mutta myös lättänä ja leveä.

Tämä kaikki edellä mainittu sähläys kuului tälle yhdelle ainoalle kädelle:

Jälkiviisaana voin kuitenkin sanoa, että olen oikeasti ylpeä näistä kynsistä. Suurin osa sähläilyistä meni ensimmäisen kokeilun piikkiin, ja nämä kuitenkin näyttävät ihan siltä miltä kynsi saattaisi näyttää. Vaikeinta koko prosessissa oli muodon hakeminen, mutta sekin on ylitsepäästävissä kunnon viiloilla ja tekniikalla. Sanonta ”Aika kultaa muistot” on osuva myös tässä tapauksessa, sillä nyt en enää ajattele kipeää niskaa ja palaneita päreitä, vaan odotan koska pääsen tekemään uudet kynnet ;>

 Lopuksi vielä paljastus, mitä blogin pitämien vaatii: